Itseeni. Omaan terveyteen ja sen hoitamiseen, koska olen omilla huonoilla valinnoilla saattanut itseni fyysisesti todella surkeaan jamaan.
Minulle määrättiin insuliini, jota käytän x aikaa, kunnes sokeritasoni saadaan matalammalle tasolle.
Tiedän kyllä että viime syksystä lähtien olen aivan viitannut kintaalla sille tosiasialle, että minulla on diabetes. Olen elänyt kuin sika pellossa, syönyt itseni täyteen kaikkea moskaa uudelleen ja uudelleen, vaikka olo on kertonut jo usein, että ei hyvin mene.
Älytön väsymys joka kaatanut minut petiin melkein heti aamupalan syötyäni ja usein vielä toistamiseen päivän aikana. Minun fyysinen keho on kyllästetty sokerilla eikä se ole jaksanut toimia kunnolla. Samaan aikaan alla ollut uupumus piti huolen siitä ettei mielikään mettä keitä.
Minulla aloitettiin uudelleen Rybelsus lääke, jota käytin tuossa viime kesänä jo, mutta lopetin sen sitten liian isojen haittavaikutusten vuoksi. Nyt elimistö reagoinut siihen suopeammin, eli jatkan sitä minimiannoksella sen lisäksi että perus metformiini menee ja nyt tämä insuliini. Tässä kohtaa voi kysyä että kannattiko ”bilettää” elimistönsä tähän jamaan?
Kyllähän minä tiedän mistä tämä johtuu. Elämänhallinta ei todellakaan ole ollut suurin prioriteetti viimeisen puolen vuoden aikana, vaikka toisaalta toki olikin; yritin keinolla millä hyvänsä hallita omaa jaksamista ja mielialaa, mutta jatkuva syöminen ei ole diabeteksen kannalta hyvä toimintamalli. Siksipä siksi olenkin nyt tässä!
Kolmisen viikkoa sitten kuulin järkyttävät sokerilukemani, ja siitä sitä sitten ollaan hissuksiin alettu palaaminen ruotuun. Rybelsus hillitsee ruokahalua nyt yllättävän hyvin, ja vaikka se tekeekin vatsanväänteitä niin olen ne kestänyt. Se ettei ruokahalu tai paremminkin napostelun tarve ole ollut niin korkea, on antanut omalle päälle aikaa aina miettiä syömisiä.
Se että meillä on kumminkin jonkinlaiset ruokahetket jolloin meillä syödään ihan oikeaa ruokaa, auttaa tietenkin tasapainottamaan elämää kummasti, ja kylläinen vatsa on hyvä perusta sille, ettei turhia syömisiä kaipaa. Tosin pakko sanoa että ilman Rybelsusta saatoin alkaa napostelemaan heti ruuan jälkeenkin, koska koin sen impulssin ja ”tarpeen”. On monimutkainen kombo tämä minun setti kun tähän liittyy diabetes, syömishäiriö, adhd ja autisminkirjo.
Pääsin nyt semmoiseen digiklinikan diabetesvalmennukseen, jossa pitäis nyt ottaa koppia tämän sairauden hoidosta. Siihen liittyy tehtäviä kyselyitä mittauksia jne. Tavoitteeni on että saisin tämän taudin taas remissioon, kuten vuonna 2021 kun laihdutin ja muutin ruokavaliota radikaalisti. Olin lääkkeetön monta kuukautta kunnes stressi ja paineet taas sai minut syömään holtittomasti ja sitten palattiin taas lääkehoitoon.
Olen onneksi kokenut nyt muutaman viime viikon aikana enenevässä määrin myös piristymistä, joka antaa toivoa ja luottamusta siihen että kyllä tästä noustaan. Haasteena on vain se , että maltan tehdä sen riittävän hitaasti ja maltilla. Valitettavasti em ominaisuudet eivät ole minun superlahjakkuuksia 😝
♥ Näkökulmia ♥ 