♥ Näkökulmia ♥

Tummien sävyjen rukous

Elämäni helminauhaan on punoutunut viime aikoina tummanpuhuvia helmipäiviä, jotka luovat alakuloista ja pelokasta tunnelmaa koko elämänketjuun. Meidän pitäisi olla onnellisen uuden alun edessä, mutta näin ei ole. Pahuuden energiat saaneet miedät taas kiinni ja riivaaja kiusaa minua ja lapsia niin, että emme kestä tätä enää kauaa.

Usein olen optimisti, eli typerä sinisilmäinen hyväuskoinen ääliö, joka ajattelee yhden kauhun mentyä ohi, että kyllä tämä tästä. Kyllä tämä tästä hyväksi muuttuu, paremmaksi edes. Että jonain päivänä se kiusaaja ei enää kiusaa, kun se tajuaa. Mutta ei se tajua. Ja minä en jaksa hoitaa enään.

Liikaa pettymystä, petetyksi tuloa, petettyjä lupauksia. En osannut olla tarpeeksi luja ja vaatia näyttöä. Uskoin vain sanoja, vaikka samaan aikaan sisimpäni huusi hysteerisenä että usko tekoja, usko energiaa jonka tunnet- energia ei valehtele.Sanat ja lupaukset valehtelevat.Teot puhuvat puolestaan.

Ei kukaan ole (kai) yksinomaan riivaaja ja kiusaaja.Kai niilläkin on hyvä puoli, mutta se on vain kovin kovin peitossa, eivätkä he ymmärrä, että käyttämällä yksinomaan hyvää puoltaan, he itsekin paranisivat, kuntoutuisivat. Toisille pahasti sanominen ja tekeminen vie vain syvemmälle pahuuden syöveriin, koska tiedättehän ..”annoin pikkusormen, se vei koko käden” . Ja niin se vie. Ihmisen, sieluineen päivineen hotkaisee. Ja vain toimimalla hyvän puolella, voi taistella sitä vastaan.

Jotkut vain näkevät sen itselleen hyödyllisempänä saada välitön tyydytys toisen kiusaamisesta ja alistamisesta ja pahoinkohtelemisesta.

Voi hyvä jumala, missä mun voimani on nyt kun niitä eniten tarvisin. Tarvisin niitä laittamaan viimeinkin pisteen sille mahdollisuudelle, että meitä kiusataan ja piinataan. Välillä hellitään ja lellitään ja taas pahoitetaan mieli ja aiheutetaan pelkoa surua kärsimystä.Niin että epäilee itseäänkin,epäilee mikä on totta ja mikä tarua.

Elämän pitäisi olla juuri nyt hienoa. Uusi koti tässä rakenteilla, tästä piti tulla The Koti, pitkän ajan turvapaikka, ja nyt sen tunnelma ja energiat ovat turmeltuneet aivan heti.
Muistini meni taas.
Jouluaatosta muistan sen, että itkin ja keitin riisipuuroa. Aivan, se ihana Instagram video puuron hämmennyksestä, minä itken ja kuvaan, ja keikutan puuroa. Semmoinen jouluaatto minulla oli.

Mustia helmiä. Synkkiä tunnelmia. Niistä on minun helminauha juuri nyt rakennettu.

Milloin pääsen pois tästä painajaisesta ja pääsen elämään sitä elämää, jota minun olisi pitänyt elää jo aikaa sitten.
Ota minut pois tästä viallisesta filmistä, ja vie minut sinne, missä minun kuuluisi jo olla.
Pelastakaa edes lapset!!!!!!

Terveisin todella väsynyt ihminen

Ja silti haluan kiittää elämää, että minulla on elämä ja sydäntäni ja tunteitani, että minulla on ne,ja ne johdattelee minua eteenpäin ja toivon että ne kykenevät vielä toipumaan.Ja että minulla on lapset, pienet suojattini joita en onnistu suojaamaan kuten minun pitäisi.Pyydän että elämä auttaa heitäkin selviytymään kaikesta kokemastaan, ja pysymään edes jotenkin ehjinä ja vahvoina, ja vaikka meihin kaikkiin on nyt jäänyt taisteluarpia, niin pyydän että meille suodaan se onni, että paranemme ja omien voimiemme avulla saamme itsemme ehjemmiksi ja valmiimmiksi tähän elämään.

Kiitos.Amen.

Kyllä ny kelpaa!!

Eilen saatiin VIIMEINKIN allas käyttökuntoon!!!
herrajjesta sitä on ootettukin ku kuuta nousevaa. Ensin ootettiin et remppa alkaa,sitä ootettiin oikeesti 2kk!! Sit ootettiin että ne jatkaa hommiaan sen jälkeen kun olivat käyny nuo muutamat kaakelit piikkaamassa irti. Ja sitten viel ootettiin että ne tullaan saumaamaan. Eikä siinä vielä kaikki, sitten piti itse viel saumata lisää ja (PRKL) tietty väärän värisellä laastilla, mutta joku roti se on kerjätessäkin. Saa kelvata, hemmetti.
Niin, ja SITTEN ootettiin että saumat kuivuu ja vettä saadaan laskea. Ja SITTEN ootettiin että saadaan ne kemikaalit just siihen tasapainoon, että sai mennä uimaan.
Ja EILEN illalla se sit tapahtui.
Ensin muksut pulikoi, ja sitten minä pääsin sinne ylhäiseen yksinäisyyteeni lillumaan. Mulla oli takassa tuli edelleen (siin oli grillattu makkarat) ja mulla oli musiikkia ja mulla oli katossa oleva ”discopallo” päällä, siitä tulee sellaista kaunista minun mielestä se on tähtisadetta.Eri värisiä palloja kattoon ja seiniin. Ja muuten pimeä allashuone. Oli aika ihanaa kyllä, kokeilin kaikkea, vesijuoksuu, lillumista,uintia, ja voi mooses miten nautin.

Tänään lapset on jo aamupäivällä uineet, ja minä olin Uimavalvojana. Siellä kaikuu niin paljon, että piti hakea kuulokkeet korvien suojaksi ja kuunnella vähän musaa, ettei olisi saanut päänsärkyä.

Tänään on taas sunnuntain tapaan tehty touhuja. Mies on maalannut Milon huoneen. Minä ja Vieno laitettiin viimeinkin taas pyykit viikkaukseen, johan sieltä kovaa vauhtia tulossa uutta pyykkiä. Keittiö on nyt mukavan siistissä kunnossa ,ja vielä kun saisi vähän lisää tuota roikkuvaa kamaa pois täältä lattioilta niin ois niin ihanaa. Mutta kyllä ne taas seuraavan puuskan aikana varmaankin menee. Ja sitten kun joku joskus jaksaisi alakerran varastotilat järjestellä, niin ois aika bueno.

Heti vaikuttaa mielialaan, kun ei tarvi niin paljon lasten kanssa tapella, mitä ny vähän 😉 Pitäis oikeastaan tehdä ihan kirjallisia sääntöjä tietyistä tilanteista, kun turhauttaa niin himpurasti aina jankuttaa samoista jutuista. Lisänä sitten se, että Daniel on hirveän omaehtoinen. Hänen kanssa joutuu napit vastakkain heti, kun aikuiselta tulee ”käskyä”, siis toimintaohjetta, vaikkapa nyt että huoneen siivous. Se on pahin. Sitten jos ei saa jotain, alkaa huutaa ku syötävä. Tänä aamuna sain ilon herätä ÄITIIIIIII ÄITIIIIII huutoon, jonka syy oli se, että hänen ei annettu mennä vaatehuoneeseen penkomaan paikkoja ja etsimään luistimia. Niinku ite. Koska me ketkä siellä vh:ssa olemme käyneet sillä silmässä katsomassa, tiedämme, että siellä on laatikoita päälletysten ja suht mahdotonta sotkematta koko vaatehuonetta, on pienen nassikan sieltä etsiä mitään, mikä ei ole jo hyllyssä. Mutta niin, tämä oli syy, ja tokihan siitä kun hän huusi ja oli kielletty, alkoi sellaienn lumipallo efekti, joka oli taas aika surkeaa katsottavaa ja kuunneltavaa. Piti huutaa, piti paiskoa, potkia seiniä tavaroita jne, alkaa riitelemään Samuelin kanssa…ja kun hänet otettiin sitten pois sieltä ja koitettiin puhua, niin eihän se vaan sopinut. Pisti vastaan niin että , ja siinä vaiheessa tilanne piti laittaa poikki, mutta näyttää lapselle ettei hän saa sillä huutamisella ja riekkumisella yhtään mitään. Vasta kun muut oli menneet uimaan, ja Danielillle sanottiin että pääsee sitten kun on hoitanut asiansa loppuun, eli juttelut, ja sitten oli hetken miehelle maalausassistenttina, eli pyyhki jalkalistoille pudonneita maalitippoja, sai mennä uimaan. Mutta oikeasti, on se kamalaa. Mutta EILEN oli vielä kamalampaa hänen kanssa. Oikeesti. Kuka vanhempi ja aikuinen tuollaista kestää, niinku ikuisuuksia? Minä olin eilen ihan valmis jo soittamaan ihan minne vaan, jossa autetaan minua tekemään juuri oikeat siirrot tuon ipanan suhteen, en nimittäin tajua miten hänen kanssa pitäisi toimia kun alkaa tuon riekunnan.
Ja selkeesti hän tiesi mitä teki, koska kun tuli seuraamus toiminnasta, jo vain alkoi ”hoksia” itsekin, että EHKÄ pitäis puhua asiat selviksi, siis myöntyöä juttelemaan asiat loppuun saakka. Tällaiset seikat vahvistaa ajatusta ajatusta, että tietää tasan mitä tekee, ja tasna tarkkaan tietää mihin sillä pyrkii.

Mutta juu, kumminkin ihan onnistunut viikonloppu, vaikkei levolla voikaan taaskaan lesoilla. Mies on tehnyt koko hemmetin viikonlopun hommia kotona, minä yrittänyt pyöriä mukana ja hoitaa omia alueita eteenpäin.

Käykäähän katsomassa INSTAGRAMISSA (linkki reunassa) uintikuvia ja muuten blogijuttuja voi seurata Facessa Elämäni Helminauha– sivulla @helminauhaa ja henkimaailman juttuja voi lukea Toivon Tähti – sivustonkin kautta @toivonvalo

Oikke kivaa ensi viikkoa kaikille…. 3 päivää koulua, 6 yötä jouluun ja 4 yötä JOULULOMAAN!!!!!!

Google kuvahaku halusi että minulla olisi tällainen joululoma- noo ihan ei vielä tänä vuonna, mutta ehkä joku joulu sitten 🙂

Minne menisin,mitä tekisin??

Mulla ei ole enää sitä jotakin,joka sanoo,että mennään sinne ja tehdään tätä.Olen ihan omavarainen tässä asiassa,eli en osaa lähteä mihinkään.Nyt tunnen taas ahdistuksen puristuksen,kun olen tänään yksin,4 lasta ovat menneet isiensä luo päiväksi,ja minä olen .Ajatuksenkin tasolla lähteminen…lähde lomalle,lähde pois kotoa…en minä pysty!!!
Katselen näitä tunkkaisia nurkkia,enhän minä voi lähteä mihinkään kun kaikki asiat on ihan kesken.
Kodissa hommat levällään,päässä ja sydämessä vielä pahemmin.Minä vaan en voi lähteä mihinkään.

Kova ahdistus puristaa rintaa ja itku tekee tuloaan.
Se joku joka ennen aina sanoi että mennään tuonne ja tehdään näin,ei edes haluaisi enää olla täällä.
Minä luulin kun vielä viikko sitten heräsimme samasta vuoteesta ja joimme aamukahvit yhdessä,että hän haluaa olla minun kanssa.Sitten kävi mitä kävi.
Tänään ymmärsin,että hän ei olisikaan onnellisempi minun kanssa.
Mikä naurettava ja säälittävä olento olenkaan,kuinka saatoinkaan kuvitella,että hän olisi oikeasti halunnut olla minun kanssa,koskaan?
Hän tuli aikoinaan perheeseemme,koska mulla oli valmis kiva perhe,turvaa ja hoivaa tarjolla.
Tänään hän ei tarvi minua enää.
Se on hänelle tietenkin helvetin hyvä juttu.Minulle pieni järkytys.Mutta pitänee ajatella sitten niin,että kasvatin sitä linnunpoikasta ja nyt hän saattoi lentää pois minun luota.

Juu ei auttanut tollainen ajattelu,itkettää ja ahdistaa edelleen.

Eli siis minä olinkin hänessä enemmän kiinni kuin hän minussa.
Minä tarvitsin häntä,hän ei tarvi minua.

Voi miten oksettava tunne tajuta tämä.Mikä tyrkky!! Olen elänyt siinä uskossa,että hän ihan totta haluaa olla minun kanssa minun itseni takia.Aikamoisen itserakas ajatus,huh huh.
Mukavaa huomata ettei minussa olekaan mitään,miksi hän haluisi olla minun kanssa 😦

Voi hyvä jumala näitä tunteita,näitä ajatuksia.
Voisin ottaa,sanotaanko nyt vaikka 6kuukauden kooman tähän,herätä siitä niin että tämä koko paska olisi ohi.

Joten ei muutakuin avioeroa hakemaan,mikäs sen hauskempi tapa aloittaa kesäloma!